BLOGI

By on 16.12.2013

Marko Suomi: Sairaus muutti minäkuvan

Marko Suomi

”En kuvittele olevani enää niin vahva, kuin ennen. Olen kuolevainen siinä missä kaikki muutkin”, sanoo Marko Suomi.

Liikunnan puolestapuhuja ja kahvakuulaurheilussa aktiivisesti kilpaillut Suomi sai syksyllä 2012 yllättäen pikkuaivoinfarktin kahvakuulakilpailun jälkeen. Sairastuminen muutti kertaheitolla Suomen suhtautumisen liikuntaan.

”Oli kova kolaus, että tuollainen vakava sairaus sattui omalle kohdalle. Minulla on erittäin terveet elämäntavat ja ajattelin silloin, että mitä helvettiä, ei näin voi käydä mulle.”

Illuusio omasta pärjäämisestä karisi. Suomi sanoo, että hänen minäkuvansa perustui pitkälti fyysisyydelle. Hyvä fyysinen kunto pönkittää ajatusta siitä, että ihminen hallitsee itse omaa elämäänsä, ja kaikki sairaudet sekä tapaturmat käyvät vain joillekin muille.

Pettymys ja itsesyytökset painoivat pitkään sairastumisen jälkeen. Suomi mietti, oliko hän treenannut liian kovaa, vai mikä oikein meni pieleen. Hän ei myöskään uskaltanut enää tehdä rankkoja treenejä. Mielessä oli pelko sairauden uusimisesta, vaikka sairastumisen syytä ei tiedetä, eikä sairaus välttämättä liity urheilusuoritukseen.

”Ajattelin, että mitä jos joudun taas sairaalaan, tai vielä pahempaa, vaikka halvaannun tai kuolen. Päässä pyöri ihan uusia epävarmuuden tunteita.”

Myös arvomaailma pyörähti ympäri.

”En halua enää kilpailla 70-vuotiaaksi. Haluan pysyä hengissä niin kauan, että lapseni ovat täysi-ikäisiä.”

Ala-asteella Suomi oli vielä passiivinen liikkuja. Tietokonepelit ja lukeminen kiinnostivat enemmän kuin ulkona huhtominen. Kuusitoistavuotiaana hän alkoi käydä kuntosalilla yhdessä kaveriensa kanssa, mutta sitäkin aikaa hän luonnehtii ”egon kasvattamisen ajaksi”. Vasta armeijassa kuntoliikunta alkoi tuntua mukavalta. Intin jälkeen Suomi harrasti akrobatiaa, kilpaili thainyrkkeilyssä ja veti thainyrkkeilytreenejä.

Vuonna 2006 hän oli ensimmäinen suomalainen, joka pääsi kahvakuulan MM-kisoihin.

”Kilpailuissa joutuu väkisin kohtaamaan omat pelkonsa ja ylittämään mukavuusalueensa rajat. Sitä kautta saa onnistumisen ja itsensä voittamisen kokemuksia, ja siihen tunteeseen jää koukkuun.”

Lapsuuden esikuvia hänelle ovat olleet isoisät, jotka olivat urheilullisia, suoraryhtisiä sotaveteraaneja vielä vanhoinakin.

”Eniten ihailen heidän asennettaan, sitä sitkeyttä ja loppuun asti yrittämistä.”

Nykyisin Suomi puhuu juuri toimintakyvyn puolesta.

”Yleensä ikä muuttaa ajattelutapaa liikunnan suhteen. Minun kohdallani sairaus teki saman. Ulkonäkö ei ole niin tärkeää, mutta haluan pystyä heittelemään frisbeetä lasten kanssa.”

Infarktin jälkeen Suomi kertoi asiasta heti ystävilleen ja kirjoitti aiheesta blogiinsa.

”Oli todella tärkeää, että ystävät ja läheiset olivat kiinnostuneita ja kysyivät, miten jaksan. Oli hyvä ratkaisu puhua. Kaikki eivät varmasti olisi yhtä avoimia, mutta tärkeintä on jutella edes jonkun kanssa.”

Suomi joutui olemaan kuukauden sairaslomalla, mutta ei saanut pysyviä vammoja. Motivaatio liikuntaan kuitenkin laski. Kahvakuulasta hän piti pitkän tauon ja kovia treenejä ei ohjelmaan kuulu vieläkään. Urheilu yksinkertaisesti tuntuu nykyisin toissijaiselta asialta.

Suomi sanoo, että ymmärtää nyt paremmin ei-aktiiviliikkujia. Kuitenkin hän puhuu kuntoliikunnan ja hyvinvoinnista huolehtimisen puolesta, ja on huolissaan monien työikäisten huonosta kunnosta. Vallalla oleva urheilullisuuden pakkomielle on hänen mielestään ”sairaan rajalla”. Hyvännäköisellä kropalla haetaan parempaa itsetuntoa.

”Liikkuminen on muutakin kuin hetken trendi. Se on koko elämän mittainen, elämän laatua nostava prosessi.”

Fanaattisen liikkumisinnon tilalle on tullut suhteellisuudentaju.

”Voi olla, etten kilpaile enää koskaan, mutta liikunnan ohjausta aion jatkaa.”

Liikunta itsearvostuksen perustana

Liikuntatieteiden tohtori Esa Liimatainen kertoo, että urheilijoilla ja varsinkin kilpaurheilijoilla suuri osa itsearvostuksesta rakentuu fyysisten ominaisuuksien varaan.

”Mikäli liikunnallisuus on henkilön minäkäsityksen tärkeä tekijä, muutokset liikunnallisuudessa vaikuttavat voimakkaammin myös itsetuntoon. Oleellista on se, miten suuren arvon liikunnallisuudelle antaa ”, Liimatainen sanoo.

Hän jatkaa, että ihmisen itsetunto rakentuu eri osa-alueista. Liikunnallisuus on yksi osa-alue, minkä lisäksi monet muut eri tekijät vaikuttavat minäkuvaan.

Urheilijoille liikunnallisuudella on suuri merkitys. Siksi urheilija, jonka keho muuttuu sairauden tai tapaturman seurauksena, kokee itsetunnossaan kovan kolauksen.

”Se, muuttuuko käsitys itsestä pysyvästi, riippuu siitä ovatko sairauden aiheuttamat muutokset pysyviä vai ohimeneviä.”

Marko vetää Hyvinkäällä kahvakuulatreenejä muiden Hakalanmäen Ryhdin ohjaajien kanssa – näistä lisäinfoa osoitteessa http://ryhtikahvakuula.net. Keskusteluyhteyden Markoon saa osoitteesta markosuomi@gmail.com

Lue seuraavaksi