BLOGI

By on 11.2.2014

Reijo Laatikainen: Luonnollinen ei ole täydellinen

E-luonnollinen

(Kuvalähde)

Luonnollisuus on päivän sana etenkin internetin ravitsemuskeskusteluissa. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen tarjoaa tässä vieraskirjoituksessaan pohdittavaa kaikille e-koodihysteerikoille. Reijoa voi seurata Facebookissa ja Pronutritionist-blogissa.

 

Ihmisillä on syvä kaipuu takaisin juurilleen, ja tarve ottaa etäisyyttä maailman koneellistumiseen ja tiedon monimutkaistumiseen. Se näkyy mm. luonnollisen ruuan arvostuksen lisääntymisenä. Hyvä niin, sillä luonnosta tuleva ruoka on usein juuri sitä terveellistä. Mutta luonnollisuuden ihannointi vedetään joskus ihan överiksi. Kerron miksi.

 

Luonnon omat kaunokaisetkin on epätäydellisiä

Asiat ovat harvoin niin mustavalkoisia kuin netin ravintojutuissa esitetään. On vain hyvin vähän tai ehkä ei lainkaan ruokia, jotka ovat täysin musta-valkoakselilla umpiterveellisiä tai läpeensä pahoja. Valitsin tähän joitakin provokatiivisia esimerkkejä valaistakseni miten hyvän voi saada näyttämään pahalta, jos niikseen haluaa.

Erilaiset teelaadut saattavat sisältää merkittäviä määriä lyijyä ja alumiinia. Terveellisenä ja erittäin hyvänä seleenin lähteenä pidetyt parapähkinät sisältävät radioaktiivista radiumia.

Tumma kaakao ja raakasuklaa sisältää kadmiumia ja lyijyä. Ei kuulosta enää mitenkään superilta.

Kasvisruokavaliota noudattava saa enemmän nitraatteja kuin on eurooppalainen suositus. Raakasuklaan valmistuksessa usein käytettävä agavesiirappi (tai –nektari) sisältää enemmän fruktoosia kuin nettikansan kammoksuma HFCS.

Ihmerasvana markkinoitu, runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä kookosöljy heikentää HDL-kolesterolin toimintaa ja huonontaa verisuonten pinnan toimintaa. Kookosöljyn on sanottu tekevän vain ja ainoastaan hyvää HDL-kolesterolille.

Luonnollinen Itämeren lohi yksi maailman saastuneimmista kaloista. Itämeren lohessa on niin paljon PCB:tä ja dioksiinia, että Suomi, Ruotsi ja Liettua on tarvinnut EU:lta poikkeusluvan sen myymiseen kaupoissa.

Listaa voisi jatkaa pitkään. Kun tarpeeksi kaivaa ja selvittää, heikkoja lenkkejä löytyy.

 

Keinotekoinen voi olla luonnollista terveellisempää

On teollisia prosessoituja ruokia, jotka ovat suorissa ihmisillä tehdyissä vertailututkimuksissa terveellisempiä kuin luonnosta ”suoraan” tulevat. Stevioli-glykosidit (= kaupan oleva”stevia”) uutetaan kemiallisesti stevia-kasvista, erytritoli (”karppisokeri”) tehdään kemiallisesti sokerista, aspartaami tehdään kemiallisesti aminohapoista. Kaikki nämä keinotekoiset makeutusaineet ovat useissa kliinisissä tutkimuksissa olleet terveysvaikutuksiltaan parempia kuin sokeri tai fruktoosi, ne luonnon tuotteet joita esiintyy mm. marjoissa.

Margariini, tuo muoviksi ja pahalta maistuvaksi haukuttu ravitsemussuositusten tuote. Se on useissa ja toistuvissa suorissa kliinisissä vertailututkimuksissa rökittänyt voin. Olen kelannut aika laajasti läpi tätä näiden kahden kamppailuun liittyvää kirjallisuutta täällä.

Teollisesti kemian keinoin terveellisemmäksi muokattu mineraalisuola sisältää lähes kahdeksan kertaa enemmän magnesiumia (1100 mg/100g) kuin netissä hypetetty vuorisuola (140 mg/100g) ja kolmekymmentä kertaa enemmän kuin merisuola (37 mg/100g). Myös elimistölle tärkeää kaliumia on mineraalisuolassa kirkkaasti enemmän. Näin kertoo Fineli, jota muuten kannattaa pyöritellä. Tavallisen pöytäsuolan korvaaminen mineraalisuolalla vähentää verenpainetta. Pöytäsuolan korvaamisesta vuori- tai merisuolalla ei liene etua verenpaineen suhteen, koska natriumia on yhtä paljon, eikä kaliuminkaan osuudessa ole juuri eroa.

 

Luonnontuotteetkin ovat ”täynnä” lisäaineita

E-koodeja vältellään kuin ruttoa. Puolukassa on viittä e-koodia. Kananmuna, banaani ja mustikka sisältävät kymmeniä (vrt. kuva ylempänä). Jos jokaiseen luonnon lohifileeseen, kyljykseen, pähkinään, vihannekseen tai hedelmään pitäisi merkata e-koodi niin e-koodikammoinen nääntyisi nälkään.

Osa e-koodeista on siis luontaisia ja jopa erittäin terveelliseksi osoitettuja luonnon ainesosia, kuten vaikkapa antosyaanit (E163). Tietenkin on niin, että lisäaineiden terveysvaikutuksia pitää tarkkailla valppaasti ja jatkuvasti, ja poistaa sellaiset markkinoilta, joista on haittaa.

 

Lopuksi

Luonnolliset ruuat ovat yleensä terveellisiä, ja runsasta lisäaineiden saantia on järkevää välttää. Luonnollisuutta käytetään kuitenkin mainospuheena, koska sitä puhetta kansa kuuntelee ja avaa sille lompakkonsa.

Luonnollisuus on myös hyvä savuverho kun faktoihin perustuvat selitykset loppuvat. Luonnollisuuden nimiin uskonnollisen kiihkeästi vannominen tuskin edistää terveyttä. Metsä on nähtävä puilta, ja nähtävä harmaan sävyjä. Joskus terveyden kannalta on parempi valita teollinen, niin vastenmieliseltä kun se intuitiivisesti tuntuukin.

Voilla ja vuorisuolalla vaan eteenpäin, jos niin haluat. Mutta olisiko kuitenkin rehellisempää tunnustaa, että kyse on vain mausta tai muusta mieltymyksestä, ei mistään todellisesta terveyshyödystä?

 

Pullo vs myrkyt

(Kuvalähde)

Lue seuraavaksi