BLOGI

By on 6.10.2015

Hommat nousussa, lokakuu edition – anoreksiasta voimailuun!

Ennen + nyt
Anoreksiasta toipuva asiakkaani kertoo tässä kirjoituksessaan tarinansa, sekä valottaa miten vuoden mittainen yhteistyömme on sujunut. Usein puhutaan siitä, miten syömishäiriöisten liikuntaharrastukset ovat henkisten ongelmien siirtämistä treeniin, mutta tällöin on myös monasti kyse kontrolloimattomista treenimääristä sekä liikunnan käyttämisestä kalorinpolttoon. Olen koko yhteistyömme ajan ollut jatkuvassa yhteydessä asiakkaan terapeuttiin, ja seuranta treenimäärien ja -tehojen osalta on online-valmennusjärjestelmäni ansiosta reaaliaikaista. Kuten ylläolevasta kuvasta on huomattavissa, asiakkaani fyysinen muodonmuutos on ollut henkisen ohella melkoinen. Hänen prioriteettinsa ovat kuitenkin olleet treenaamisen mielekkyydessä, kohentuneessa suorituskyvyssä sekä plusmerkkisessä energiansaannissa.

”Innostuin voimaharjoittelusta ensimmäisen kerran vuonna 2009. Hyvin alkanut harrastus loppui lyhyeen, kun sairastuin ensin masennukseen, ja sitten anoreksiaan. Omasta kehosta tuli vihollinen, liikunnasta rangaistus ja tapa vahingoittaa itseäni. Kesällä 2013 jouduttuani sairaalaan, päätin että lakkaisin taistelemasta kehoani vastaan ja alkaisin syödä. Paino nousi muutamassa kuukaudessa normaaliin. Vaikka uuden peilikuvan hyväksyminen oli ajoittain vaikeaa, olin myös todella helpottunut. Kun tunsin olevani valmis, aloin terapeuttini suostumuksella varovasti kokeilemaan miltä tuntuisi taas käydä salilla ja liikkua. Olin suoraan sanoen surkeassa kunnossa, mutta samaan aikaan suunnattoman onnellinen huomatessani, ettei liikkuminen enää tuntunut ahdistavalta. En enää liikkunut laihtuakseni, vaan voidakseni hyvin.

Pian aloin kuitenkin kaipaamaan ammattilaisen ohjausta, jotta saisin nostettua harjoitteluni uudelle tasolle. Aloitimme yhteistyön Juhanin kanssa vuosi sitten. Ajattelin silloin olevani jo lähes parantunut, mutta huomaan nyt miten valtavasti olen edistynyt vielä tämän viimeisen vuoden aikana. Tajusin pian treenit aloitettuamme, etten syönyt vieläkään aivan riittävästi, ja välttelin turhaan tiettyjä ruoka-aineita. Juhanin rohkaisemana lisäsin vähitellen energiansaantiani, ja huomasin pian eron niin treenitehoissa kuin salin ulkopuolellakin. Samalla opin vähitellen luottamaan yhä enemmän omaan kehooni.

Moni voisi ajatella, että syömishäiriötausta ja valmennussuhde PT:n kanssa eivät ole hyvä yhdistelmä. Olen itse sitä mieltä, että asiakkaan syömishäiriötausta vaatii PT:ltä todella paljon osaamista ja tilannetajua. Valmennukseni aikana Juhani ei ole missään vaiheessa tarjonnut minulle ”ruokavaliota”, tai tarkkoja ohjeita syömiseen. Sen sijaan hän on jaksanut muistutella toistuvasti kuinka tärkeää on että syön aivan varmasti riittävästi. Syömiskäyttäytymiseni onkin nykyään huomattavasti rennompaa ja joustavampaa kuin ennen valmennusta!

Myös suhtautumiseni vartalooni on muuttunut. Arvostan aivan uudella tavalla sitä, että minulla on terve ja toimiva keho. Olen kiitollinen siitä, että voin hyvin ja jaksan arjessa. Olen valmennuksen myötä oppinut myös olemaan armollisempi itseäni kohtaan – aina ei voi, eikä tarvitse pystyä parhaimpaansa. Olen toisaalta oppinut myös sen, että itsestään ja omista saavutuksistaan saa olla ylpeä. Enpä olisi uskonut kaksi vuotta sitten, että pystyn tänä päivänä vetämään maasta 100kg!”

Lue seuraavaksi